Maitosuklaa-tiramisu juustokakku

Viikonlopun ohjelmassa oli mökkeilyä syksyisessä säässä sukulaisjoukon kanssa. Kahvin seuraksi halusin leipoa jotain nopeaa, helppoa ja hyvää. Koska juustokakkuja on tullut tehtyä niin paljon, tuntui se helpoimmalta kahvileivältä valmistaa, kun kahvittelijoita oli yli kymmenen henkeä. Valitsin kakkuun tarkoituksella aika makeita aineksia, jotta yksi kakku riittäisi (omenapiirakan lisäksi). Resepti tuli ihan arviolta, mutta niin hyvää tästä tuli että se pitää ehdottomasti kirjata tänne blogiin itselle muistiin

Pohja:
200g kaurakeksejä
75g voisulaa

Hienonna keksit jauheeksi esim. tehosekoittimella tai muovipussissa kaulimella paukuttaen. Lisää voisula keksijauheen sekaan, painele massa leivinpapereilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Pohjamassaa ei kannata painella mahdottoman kovasti, jottei pohjasta tuli kova ja hankala leikata. Ilmavasti asettunut muru on parempi vaihtoehto.

Täyte:
2dl kuohukermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
200g tiramisurahkaa (Valio)
150g fazerin sinistä (ja  loput 50g koristeluun)
4-5 liivatelehteä (käytin 5, mutta neljäkin olisi varmasti riittänyt kun suklaakin osaltaan jähmettää massaa)

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää vaahtoon tuorejuusto ja tiramisurahka. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Paloittele suklaa teflonkattilaan ja sulata miedolla lämmöllä kokoajan sekoittaen. Ota suklaa pois liedeltä kun osa on vielä sulamatta, sekoittele kunnes kaikki suklaa on sulanut. Kuumenna vedenkeittimessä tilkka vettä liivatelehtien sulattamista varten. Purista liivatteista vesi pois ja laita ne pieneen astiaan. Kaada päälle kuumaa vettä mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin sen verran että saat kaikki liivatteet sulamaan. Annata liivateliemen jäähtyä hetki ja vatkaa se sitten kermavaahtoseoksen joukkoon. Sekoittele sulaa suklaata jotta se se jäähtyisi (jos se lisätään liian kuumana kermaseokseen, se voi leikkaantua). Kun suklaa on jonkin aikaa jähmettynyt, vatkaa se täytteen sekaan. Kaada täyte pohjan päälle ja tasoita pinta. Anna jähmettyä vähintään muutama tunti ja koristele esim. suklaarouheella, suklaalehdillä tai koristerakeilla.

Kortteja

Pienen ukon unet on taas olleet sellaisia pätkiä päivin ja öin, että mitään liikaa keskittymistä vaativaa ompelujuttua en ole jaksanut ottaa tehtäväkseni. Inspiraatiota tekemiseen olisi kuitenkin, joten eilen päätin pitkästä aikaa vähän askarrella. Tuloksena onnittelukortti eräälle ihanalle pikku herralle (ei omalle), ja kahdeksan pöllökorttia. Pöllökortit saattavat päätyä esim. kutsukorteiksi oman ipanan 1-v synttäreille, kunhan aika koittaa. Tarvikkeina kuviopapereita, nappeja, kartonkia, servettejä ja noin vuosi sitten maitopurkista leikkaamani ihana kissakuva, joka on odottanut pääsyä johonkin kivaan työhön.

Kissakortti vuoden täyttävälle pojalle

Pöllö(kutsu)kortteja

Pöllökortti läheltä

Mustikka-mascarpone muffinsit

Elokuun Koti & Keittiö -lehdessä oli helppo mustikkamuffiniohje, jota päätin kiireessä kokeilla. Ohje ei sisältänyt minkäänlaista vatkaamista, ainekset vain sekoitettiin keskenään ja paistettiin. Muffinseista tuli kosteita ja ei kovin makeita, nämä olisivat täydellisiä esim. aamupalapöytään. Ohjeessa olleen ricottajuuston vaihdoin mascarponeen, sillä jääkaapista sattui löytymään sitä purkillinen. Alkuperäisen ohjeen rasvana oli öljyä, jostain kumman syystä se vaihtui voisulaan. Mutta sitä tuli vain desilitra, joten terveellisiähän nämä edelleen olivat, kun sokeriakin oli reilusti vähemmän kuin yleesä muffinsiohjeissa. Mascarponejuusto kuitenkin piti muffinsit mehukkaina rasvan ja sokerin niukkuudesta huolimatta. Seuraavalla kerralla taikinan vehnäjauhoista osan voisi korvata esim. vehnäleseillä, kaurahiutaleilla tai grahamjauhoilla. Tässä resepti niine muutoksineen joita siihen tein, alkuperäinen löytyy lehdestä sekä nettisivuilta.

4dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
250g maustamatonta tuorejuustoa, esim. mascarponea tai ricottaa
1 dl maitoa
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1dl voisulaa
2,5 dl mustikoita (omani otin pakastimesta)
2 rkl perunajauhoja

Sekoita vehnäjauhot, suola ja leivinjauhe keskenään. Vatkaa esim. puuhaarukalla toisessa astiassa sekaisin mascarpone, maito, sokeri ja munat. Sulata voi. Lisää kuivien ainesten sekaan juustomunaseosta ja voisulaa vuorotellen. Sekoita tasaiseksi. Sekoita perunajauho mustikoitten sekaan ja mustikat taikinaan. Jaa taikina muffinsivuokiin (tein 12 reilun kokoista) ja paista 200 asteessa n. 25 minuuttia. Paperiset muffinsitvuoat kannattaa asettaa muffinsipellille, jolloin ne eivät "levähdä" löysän taikinan alla.

Avocado-halloum salaatti

Kesäkiireen ja väsymyksen seasta ponnistaa hän... Kesällä on kyllä kokkailtu, mutta ei siis todellakaan bloggailtu. Mutta jospa syksy toisi uutta intoa ja flunssat ja hampaantekoyöt ja muut raskaat jutut pysyisivät poissa -edes hetken!

Perjantaina sain yli puolen vuoden tauon jälkeen vieraakseni pojan kummitädin isosta maailmasta, ja koska kokkaaminen on aina kuulunut meidän molempien lempipuuhiin, keksimme tälläkin kertaa jotain uutta. Alkuillasta veneiltiin, kerättiin kantarelleja ja mustikoita sekä paistettiin makkaraa aivan mahtavan kirpsakassa loppukesän säässä, joten kaipasimme enää pientä purtavaa loppuillaksi. Kaupassa käydessä olimme ostaneet vähän kaikenlaista halloumsalaattiin sopivaa, ja tälläinen herkku siitä sitten lopulta syntyi:

Raikasta, täyteläistä, makeaa, suolaista, kirpeää, rouskuvaa, pehmeää. Nam.

Halloumsalaatti avocadolla ja pähkinöillä

kahta eri salaattia (esim. punainen  salanova ja rucola)
2 avocadoa
lime
pätkä tuorekurkkua
vadelmia
suolattuja ja paahdettuja cashewpähkinöitä
paketillinen halloumjuustoa

Huuhtele salaatit tarvittaessa, kuivaa ja revi palasiksi (ei välttämättä ihan kahta isoa kerää, vaan sopiva määrä sen mukaan onko salaatti lisuke vai pääruoka, ja kuinka monelle). Halkaise avocadot, poista kivet. Viipaloi ja pyöräytä lohkot puolikkaan limen mehussa tummumisen estämiseksi. Leikkaa kurkku esim. puolikuun muotoisiksi paloiksi. Kasaa "vihreistä aineksista" salaattipeti, jonka päälle ripottele kourallinen kotimaisia vadelmia (tai muita marjoja) sekä cashewpähkinöitä. Viipaloi halloumjuusto ja paista viipaleisiin kuumalla pannulla kaunis pinta. (Jos halloumin suolaisuus on sinulle liikaa, viipaleita voi liottaa vedessä ennen paistamista). Kasaa salaatti valmiiksi, ja tarjoile vadelmavinegretin kanssa.


Vadelmavinegrettikastike

kourallinen vadelmia
puolikas lime
öljyä
suolaa, pippuria, sokeria

Purista vadelmat siivilän läpi, jolloin saat siemenetöntä punaista survosta. Purista sekaan limen mehu, ja lisää öljyä saman verran kuin mehu/vadelmaseosta on valmiina. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Tarjoile erikseen salaatin kastikkeena.

Saimaan saaressa

Nopeat fetakierteet

 

Nämä herkulliset suolapalat valmistuivat todella nopeasti, ja täytettä on helppo muunnella jääkaapin sisällön mukaan. Polttareihin täytin kierteet Kreikkateemaisesti fetalla, yrteillä ja kreikkalainen valkosipuli -tuorejuustolla. Päälle oli tarkoitus ripotella vielä pinjansiemeniä mutta ne olivat päässeet lähikaupasta loppumaan. Polttareiden jälkeen olen tehnyt näitä myös tuorejuustolla, punaleimalla ja palvikinkulla täytettynä. Herkullisia olivat niinkin. Muistelen myös joskus tehneeni vastaavanlaisia suolapaloja pestotäytteisinä. Kierteisiin onkin hyvä upottaa kaikki jääkaapin juustojämät ja leikkelepakettien loput - hyvää tulee varmasti! Tällä ohjeella rullia tulee reilusti, n. kaksi pellillistä.

1 paketti isoja voitaikinalevyjä (Sunnuntailla paketissa taisi olla kaksi isoa levyä, Myllyn Parhaalla yksi isompi)

1 pieni rasia Creme Bonjour kreikkalainen valkosipuli -tuorejuustoa (tms. maun mukaan)

1 tetrapakkaus Apetina fetaa (iso pala, joka murenee helposti täytteeseen tasaisesti)

mustapippuria, kuivattuja yrttejä esim. timjami, rosmariini

cocktailtikkuja

(halutessasi voiteluun kananmunaa ja pinnalle pinjansiemeniä)

Kauli voitaikinalevy(t) jauhotetulla päydällä vielä hieman ohuemmaksi, n.3mm paksuksi, suorakulmion malliseksi levyksi. Samankokoinen levy kuin korvapuusteja tehdessä on hyvä! Sekoita täytteen aineet keskenään tahnaksi, maista ja mausta tarvittaessa. Levitä täyte ohueksi kerrokseksi levyn päälle. Kääri taikinalevy rullalle (ei tarvitse olla mitenkään erityisen napakka rulla). Leikkaa rullasta n.1,5-2cm leveitä viipaleita terävällä veitsellä. Asettele viipaleet leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Tökkää rullien saumakohtaan cocktailtikku (ei pakollinen, mutta pitää rullat paiston ajan aukeamattomina ja toimii picnicillä kivana ottimena). Paista rullia 225 asteessa n.20-25 min, kunnes pinta on saanut kauniin värin ja rullat näyttävät kypsiltä.

Polttaripicnic

Viikonloppuna nautittiin auringosta ja hulvattoman hauskojen ystävien seurasta polttareiden merkeissä. Pieni irtiotto kotiympyröistä oli tarpeen, nyt jaksaa taas! (Mitä nyt näin sunnuntai-iltana vähän väsyttää...) Polttarijärjestelyitä oli jaettu kunkin osallistujan mielenkiinnon mukaan, omalle vastuulleni otin mielelläni muonituspuolen. Polttaripicnic sai ideansa paljon matkustelleen morsiamen reissuista. Valitsin muutaman maan joissa hän on käynyt, ja valmistin jotain näihin maihin liittyen. Ei siis mitään aitoja monimutkaisia ruokia näistä maista, vaan idea ja maku oli tärkein! Englantia edustivat pienet kurkkuleivät, tee ja sitruunamuffinsit (joista tuli kyllä aika muhkeita ja Amerikkalaishenkisiä), Italiaa mozzarella-tomaattitikut, Kreikkaa fetakierteet, Ranskaa patonki ja Brie-juusto, Espanjaa grillatuista vihanneksista tehty tortilla ja Ruotsia Maraboun suklaa (hih). Nämä sain yhdessä päivässä tehtyä eikä urakka ollut ihan mahdoton, ja suurin osa on sellaisia että ne pystyi valmistamaan jo edellisenä päivänä maun kärsimättä. Tiedossa siis helppoja mutta herkullisia reseptejä pikkusuolaisiin picnicpaloihin, kunhan kerkeän niitä tänne näpytellä.

Kaunis kattaus toivottavasti miellytti päivänsankaria

Teemaväreinä turkoosi ja keltainen

Sitruunamuffinsit

Fetakierteet

Tortillapalat grillatuilla vihanneksilla ja tulisella makkaralla

Mozzarella-tomaatti-tikut

Pienet kurkkukolmioleivät

Raparperi-valkosuklaa(-ja ja ja) piirakka

Söin viime viikolla ystäväni luona todella hyvää raparperipiirakkaa. Pohja oli kuohkea (ilman leivinjauhetta!), raparperi raikasta ja muu täyte ihanan makeaa ja pehmeää. Eilen aloin googlailla reseptiä, en tarkalleen muistanut sen blogin nimeä, josta resepti oli otettu. Googlailu tuottikin tulosta ja huomasin että kyseessä on blogimaailmassa aika suosittu piirakka! Ohjeita pienin muunnoksin löytyi varmaan kymmenestä blogista, ja salapoliisityöni lopputulos oli se, että alkuperäinen resepti taitaa (yllättäen) olla Kinuskikissan blogista :D

Kuten koskaan aiemminkaan, en tälläkään kertaa noudattanut ohjetta täysin. Onkohan muuten tälle "taudille" nimeä - reseptikurittomuus? Toinen vaniljakastikejauhepussi korvautui raikkaalla rahkalla, täytettä tukevoittaa yksi kananmuna ja tuoreen raparperin lisäksi laitoin piirakkaan eilen herkutelluista köyhistä ritareista jääneet pakastemansikat. Ne kannattaa ehkä korvata raparperilla, ettei raparperin maku peity. Hirveän vaikeaa on muuten nimetä tälläista piirakkaa, johon innostuu lykkäämään hurjan määrän eri makuaineita. 

Raparperivaniljavalkosuklaamansikkapiirakka?

Pohja:
150g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kauraleseitä tai kaurahiutaleita
2dl vehnäjauhoja

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita taikinaan myös kauraleseet ja vaehnäjauho. Taikina on tosi pehmeää, joten laita se jääkaappiin hetkeksi tekeytymään.

Täyte:
1 pussi Blå Band Vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
1 Valion pehmeä rahka tai purkki tavallista rahkaa
1 muna
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata rouhittuna
4 dl raparperin paloja ja 2 dl pakastemansikoita (tai 5-6 dl raparperia)

Vatkaa vaniljakastikejauhe maitoon, anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Rouhi valkosuklaa sillä aikaa. Sekoita rahkan sekaan kananmuna, vaniljakastike ja valkosuklaa. Tarkista täytteen makeus, lisää tarvittaessa vähän sokeria ja vaniljasokeria.

Painele taikina voideltuun piirasvuokaan jauhoisin sormin. Kaada vaniljatäyte pohjan päälle.Ripottele pinnalle (tarvittaessa kuoritut) raparperit ja mansikat paloiteltuina. Painele niitä hieman täytteen sekaan. Paista 200 asteessa n. 40 min, peitä foliolla jos piirakka alkaa ottamaan liikaa väriä. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua.

Vaunulelu

Lisää tekstiä aiheesta "vaunujen tuunaus vähällä rahalla". Kävin suorittamassa vakoilua Brion edustajaliikkeessä. Tarkoituksena oli alunperin ostaa vaunuihin roikkumaan joku killutin, mutta 10-20 euroa tuntui jotenkin aika suolaiselta hinnalta, etenkin kun lelut eivät mielestäni olleet kovin kivoja. Mukaan tarttui (aiemmassa postauksessa nähtyjen BabyBantz-aurinkolasien lisäksi) kuitenkin idea siitä, millaisella mekanismilla vaunulelu kannattaa Brioihin kiinnittää!

Tuulensuojaläppä kiinnitetään kuminauhalenkkeihin, mutta sen ollessa alhaalla lenkin ovat vapaana, jolloin niihin saa hyvin kiinnitettyä jonkilaisen vaunulelun.

Ostin joku aika sitten kierrätyskeskuksesta siistin kalamobilen, jolle en sitten oikein keksinytkään ripustuspaikkaa. Mobilea on ainakin aiemmin myyty Ikeassa. Siinä on kuusi kalaa, joista kolme käytin tähän vaunuleluun, loput jäivät vielä odottamaan uutta inspiraatiota - saisokohan niistä ongintapelin pojalle sitten kun hän kasvaa? Samanlaisen vaunulelun voi helposti toteuttaa mistä tahansa leluista, joissa on ripustuslanka, tai joihin se on mahdollista kiinnittää. Kuinka ihanaa katseltavaa ja tunnusteltavaa olisivatkaan huovutetut pienet eläimet!

Kuva ehjästä mobilesta jäi ottamatta, pikainen googlaus tuotti tulosta joten kuva on lainattu täältä. Kiitos!

Leikkasin kalat irti mobilesta ja tein nauhoihin tukevat solmut sopiville korkeuksille. Solmut jäävät kaksinkerroin ommellun nauhan sisään, kiinnittäen lelut nauhaan tukevasti. Hieman harmittaa ettei kotona ollut juuri ompeluinspiraation iskiessä mustaa nauhaa, vaan jouduin käyttämään valkoista. Mutta kun ompelemaan oli päästävä HETI!

Kevään ja kesän kunniaksi oranssi, keltainen ja vihreä kala pääsivät killumaan Pietun leluun.

Kiinnitys hoituu näppärästi tarranauhan palasilla, jotka sai ommeltua tukevasti kiinni samalla kun ompelin nauhan reunat ja kiinnitin kalat.

Raksaruokaa (vol. 1)

Vauvan- ja kodinhoidon ohella tämän talonrakentajan työnkuvaan kuuluu "työn raskaan raatajien" ruokkiminen. Koska pojan kärsivällisyys on hyvä mutta ei erinomainen, on ruuan oltava suhteellisen nopeasti valmistuvaa. Ja täyttävää. Eikä edullisuuskaan olisi pahitteeksi. Makuakin saisi olla. Ja koska talkooväen ikähaitari on 15-70 vuotta, on makumieltymyksiäkin monia. Ei ole ollut mikään helppo homma keksiä rakentajille vaihtelevia ruokia, jotka pystyn toteuttamaan pojan kanssa. Puolivalmisteet kunniaan, siis! Raksamiesten ruokkija ei toki ole ainut, joka kyseisten asioiden kanssa taistelee. Kiire vaivaa varmasti myös monia äitejä. Niinpä päätin (myös itselleni muistutukseksi) listata lyhyet ohjeet parhaimmista pikaruoistani viimeisen parin viikon ajalta. Oletettavasti näitä kirjoituksia tulee vielä lisää, siksi tuo vol. 1. Nämä eivät siis ole mitään gurmeeherkkuja, vaan arkiruokaa parhaimmillaan!

Ps. pohjatyöt on muuten nyt tontilla tehty, nyt tehdään perustuksia.


Makkarakeitto

Hk:n sinistä
grillimaustetta
perunoita
valmis keittojuurespakastesekoitus
sipuli
lihaliemikuutio
makaroneja
luraus ketsuppia
öljyä
vettä

Laita vesi kiehumaan, lisää lihaliemikuutio ja paloiteltu sipuli. Kuori ja paloittele perunat. Lisää perunat ja pakastejuurekset kiehuvaan veteen. Keitä n. 5 min, lisää sitten makaronit. Keitä n. 10 min, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Keiton kiehuessa paista kuutioitu lenkkimakkara öljysä rapeaksi, mausta kevyesti grillimausteella, jos haluat. Lisää makkarakuutiot ja loraus ketsuppia keittoon.



Kana-pastavuoka

paistettuja kanasuikaleita tms
valmiiksi keitettyä pastaa
pieni purkillinen tai puolikas isosta (vajaa 2dl) valmispastakastiketta, esim. Bertolli, Rainbow
kevytkermaa
juustoraastetta
kirsikkatomaatteja
mausteita, tuoreita yrttejä, pippuria, valkosipulia

Sekoita kypsä kana, pasta, pastakastike ja sen verran kermaa, että saat kostean seoksen. Mausta makusi mukaan. Kaada uunivuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja reilusti kirsikkatomaatin puolikkaita (joita voi toki laittaa myös vuokaan muiden aineitten sekaan). Paista 225 asteessa 20-30 min, kunnes pinta saa väriä.





Possua hapanimeläkastikkeessa

possu (tai nauta) suikaleita, itse leikkasin jotkut marinoidut grillipihvit suikaleiksi ja hyvää tuli
öljyä
punasipulia
(wokkivihanneksia, kaalia tms.)
paketillinen Portin valmista punaviinikastiketta (sellainen kylmästä löytyvä tetrapakkaus)
vettä
reilusti sokeria
tomaattimurskaa
soijaa
chilirouhetta/ pippuria

Paista lihasuikaleet öljyssä kuumalla pannulla. Nosta lautaselle. Suikaloi sipuli ja kuullota se öljyssä pehmeäksi. Kypsennä halutessasi myös vihanneksia pannulla.Yhdistä lihat, sipuli (ja kasvikset) pannulla, sekoita joukkoon valmis punaviinikastike, hieman vettä ja tomaattimurskaa maun mukaan. Lisää reilusti (olisiko 3-4 rkl) sokeria taittamaan punaviinin ja tomaatin happamuutta. Maistele! Lisää soijaa ja muita mausteita oman makusi mukaan. Tarjoile riisin tai nuudeleitten kanssa.




Kebabkiusaus

perunasipulisekoitus pakastetta
kebablastuja
fetaa kuutioina
paprikaa
kevytkermaa
juustoraastetta
suolaa, muita mausteita

Kasaa suikaleet, kebablastut, fetakuutiot ja paloiteltu paprika kerroksittain uunivuokaan. Lisää pariin kerrokseen mausteita.Kaada päälle kevytkermaa ja ripottele pinnalle esim. punaleimaraastetta. Paista kiusausta pakastepussissa olevan ohjeen mukaan (olisiko ollut 200 astetta?) tunti, halutessasi anna vetäytyä uunissa josta on virta katkaistu vielä 15-30 minuuttia. Tarjoile kaupan valmiin kebabkastikkeen ja raikkaan salaatin kanssa.

Kesämies kesävaunuilee

 

Vaunujen osto on asia, joka koskettaa varmasti lähes jokaista esikoisen odottajaa. Vaunujen ostaminen on konkreettinen merkki siitä, että kohta perheeseen muuttaa uusi perheenjäsen ja sitten sitä eletään vauvaperhe-elämää vaunulenkkeineen ja päiväunineen. Vaatimukset vaunuille ovat erilaiset kaupunki- ja maalaisasujilla. Itse koin tärkeiksi ominaisuuksiksi jousituksen sopivan jäykkyyden (ei liian jäykkä ettei vauva kärsi tärinästä ja jokaisen hiekkatielle eksyneen isomman kiven ylittämisestä, mutta ei toisaalta liian löysäkään että työntäminen on mukavan tukevaa epätasaisessa maastossa). Väriksi en halunnut mitään liian vaaleaa, koska vaunuja työnnetään ympäri vuoden ison tien laidassa jossa autot ohittavat valitettavan läheltä kahdeksaakymppiä - pölyä ja loskaa ei voi välttää. Vaunut piti saada mahtumaan myös takakonttiin ilman suurempia ponnisteluja kuten renkaiden irroittamista. Hinta oli myös ratkaiseva tekijä, vaunujen hinnat kun tuntuivat vaihtelevan viidestäsadasta tuhanteenviiteensataan! Ja vaikka käytettävyys on se tärkein juttu, on minusta kuitenkin tärkeää että vaunut/ rattaat, joita käytetään ja katsellaan joka päivä, miellyttävät myös silmää!

Meille vaunuiksi valikoituivat tummanharmaat Brion Happy Classic yhdistelmävaunut, joihin olemme kyllä olleet tyytyväisiä. Hinta oli kohtuullinen ja palvelu liikkeessä erinomaista. Muotoilu on mielestäni yksinkertaisen tyylikäs, musta runkoväri ja mustat vanteet miellyttävät ainakin minun silmääni. Ominaisuuksia tuuletusluukkuineen ja säätöineen on tarpeeksi, eivätkä vaunut rattaiksi muutettuna ole vielä mahdottoman painavat työntää (yhdistelmävaunujen yleinen ongelma), vaikka ipana jo kymmenen kiloa tai enemmän painaakin. Voi olla, että olisin päätynyt luumun värisiin vaunuihin, mutta mallisto oli syksyllä 2011 jo liki loppuunmyyty ja uutta mallistoa (jossa on myös ihana petroolin värinen kangasvaihtoehto!) ei oltu vielä julkistettu.

Yhdistelmät ilman kantokoppaa, näissä poika on (suojapeitteen kanssa) nukkunut n. puolivuotiaasta asti.

Yhdistelmät kovan kopan kanssa. Ja mikä ihana väri!

  

Harmaa on kyllä hyvä, likaa kestävä väri johon tuskin kovin helposti kyllästyy, mutta jotain piristystä se näin kesän tullen kaipasi. Talvella meillä oli käytössä ihanan pehmeä ja lämmin kiiltävänvihreä Brion lämpöpussi, joka piristi vaunujen yleisilmettä kummasti. Niinpä päädyin tuunaamaan vanhasta 70-luvun kuluneesta ja sopivan ohuesta äitiyspakkauksen makuupussista pojalle kesäksi pirteän keltaisen pehmikkeen.

Ostin Eurokankaasta ohutta keltaista, valkopilkullista puuvillakangasta, jolla vanhan makuupussin päällystin. Jos kyseiseen hommaan rupeaa, kannattaa muistaa ettei vanhaa päällystämällä (ilman että ratkoo vetoketjun saumoja auki yms.) saa uutta vastaavaa. Mutta käyttökelpoista, piristävää, ekologista, halpaa ja toimivaa kyllä!

Vanha makuupussi oli ruskea ja kangas oli kuosiltaan hieno, mutta kovin kulunut.

Ohut puuvillakangas ei tehnyt makuupussista liian paksua kesäkäyttöä ajatellen. Tarkoituksena on tehdä pussiin vielä valjaille rei´ät.

Ruskea vanha vetoketju toimi vielä yli kolmenkymmenen vuoden käytön jälkeenkin, joten se sai jäädä paikalleen. Päällystin makuupussin myös sisäpuolelta, jotta pirteää keltaista näkyisi mahdollisimman paljon!

Silloin kun mukaan pakattavan tavaran määrä on kohtuullinen, lisää keltaista piristystä tulee hoitolaukkuna toimivasta Marimekon Matkurista. Enemmän tämä on kyllä ihan käsilaukkukäytössä. Ostin veskan viime kesänä Sulkavalla toimivasta Marimekon tehtaanmyymälästä. Kakkoslaatua, huomattavasti kaupoissa myytävää halvempi mutta en kyllä ole käytössä eroa huomannut.

Hyvin palvellut keskikokoinen Matkurini.

Kaikki maatuskat kassissa?

Vauva tuo tulleessaan hirveän määrän tavaraa, joten jos haluaa joskus kodin tavarataivaasta poistua ilman puuttuvien vaippojen/ varavaatteiden/ itkareiden aiheuttamia katastrofeja, on hyvä omata reilun kokoinen hoitolaukku hienoine pikkutaskuineen ja organisointilokeroineen. Arvatkaa löytyykö meiltä tällainen? Joo ei. Aiempien liian pienten hoitolaukkujen, pikku nyssäköiden ja muovipussien sijaan meillä on nyt ompeluvimmani ansiosta käytössä iso kassi, jonne kaiken voi heittää sekaisin hyvällä omallatunnolla ja johon mahtuu paljon tavaraa. Mikään mahtiratkaisu tämäkään ei ole, isosta kassista saa sitten hikiotsalla kaivella kadonneita puhdistuspyyhkeitä jossain yleisessä vessassa, vaipatta kiemurtelevaa kakkapyllyistä suharia pienenpienellä hoitopöydällä pidellen. (Ai mistäkö tällaisen mielikuvan olen kehitellyt? Ihan kuvitteellinen tilanne, tietenkin. Minulta ei koskaan ole kadoksissa mikään). Mutta kuosi on kohdallaan, jos ei muuta! Ja pinta on helppo pyyhkiä puhtaaksi, joten kassin uskaltaa laskea esimerkiksi autoa pakatessa reilusti maahan

Kiiltävä kangas oli vaikea valokuvata, mutta tässä näkyy maatuskavahakangas.

Ompelin kassin paksusta kiiltäväpintaisesta vahakankaasta (ostettu Jysk:istä) sekä punaisesta puuvillasta, joka kangasvarastosta sattui löytymään. Vahakangas, etenkin tällainen tahmeapintainen, on astetta haastavampaa ommeltavaa ja liukaspintaisesta paininjalasta (kutsuttiskohan sitä oikeesti nahkapaininjalaksi?) on apua. Saumoissa on myös turha tavoitella täydellisyyttä, mutta huolellisella nuppineulaamisella kassista sai ihan katseenkestävän. Tein molemmista kankaista pussukan, jotka liitin ylhäältä yhteen. Vuorikankaan saumat jäivät siis piiloon kassin sisään. Sitten ompelin pohjasta "kulmat litistäen ja poistaen" suorakulmion muotoisen. Kassi oli tässä vaiheessa hieman liian löysä, joten tukevoitin muotoja ompelemassa jokaiseen saumaan ulkopuolelta tereet, ilman nauhoja. Ne toivat kassille hieman lisää tukevuutta.

Tereet tuovat kassiin muotoa ja tukevoittavat sitä.

Kantohihnat ja yläreunan kaitaleen ompelin puuvillakankaasta. Hihnat upotin saumojen väliin ja vahvistin neliönmuotoisella vahvikeompeleella. Viimeistelin hihnojen kiinnityskohdat erilaisilla napeilla, joita olen perinyt mummolan tyhjennyksessä ison karkkiastiallisen. Ihania! Ja kaikki erilaisia!

 

Ps. Maatuskat taitavat olla nyt todella muotia, kun pojan tuttiinkin on päätynyt mies-maatuskoita (on se sana, melkein ihan varmasti...) Erikoinen kaveri vaan, kun on näköjään pureskellut tuttiosan sijaan tuon nappulan ihan naarmuille.

Raparperihyydykekakku muropohjalla

Uusi raparperisato nousee sillä vauhdilla että päätin käyttää pakastimesta pois viimeisen viimevuotisen raparperihillon. Teen juusto- ja hyydykekakut lähes aina murskatuista kekseistä tehtyyn pohjaan, tällä kertaa kokeilin muropohjaa (munaton) ja hyvää tuli näinkin! Kokeiluun pääsi myös Arlan uusi maustettu raparperi-mansikkarahka, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Kovin makeaa (ja jugurttimaista?), eikä sellaista raikasta niinkuin oletin. Kakku oli kyllä hyvää, mutta lisää raikkautta se olisi saanut jos hillon sijaan pohjan päälle olisi ripotellut tuoretta raparperia pieninä paloina. Pitänee siis tehdä pian uusi kakku...

Pohja:

100g pehmeää voita
1 dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

2dl raparperihilloa TAI sama määrä (jopa enemmänkin) tuoretta raparperia paloina (sokeria)

1. Vatkaa sokeri ja pehmeä voi sekaisin.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
3. Vuoraa irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla, voitele reunat. Taputtele taikina pohjalle ja vähän reunoille (reunan voi jättää kauniisti aaltoilevaksi, siitä ei tarvitse tehdä täysin tasakorkeaa).
4. Lisää päälle raparperihillo.
5. Paista 200 asteessa 30-40 min. Minulla ohut, reunoille paineltu taikina hieman "valahti" paiston alussa alaspäin, niinpä otin pohjan (n. 10 min paistamisen jälkeen) hetkeksi pois uunista ja painelin reunaa takaisin ylös lusikan avulla. Pohja saa paistua kauniin rapsakaksi! Jäähdytä paistamisen jälkeen hyvin ennen hyydykemassan lisäämistä.



Hyydyketäyte:

2dl vispikermaa
200g Valion vaniljarahkaa
200g Arlan raparperi-mansikka-rahkaa
1-2 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
5 liivatelehteä

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää vaniljarahka sekaan vatkaten. Ota seoksesta n. 1/3 talteen pursotuksia varten (otin talteen vajaan rahkapurkillisen verran, tästä jäi vähän yli pursotusten jälkeen).
3. Lisää vatkaten joukkoon raparperirahka ja vaniljasokeri.
4. Erottele valkuaiset keltuaisista. Puhdista vatkain kermaseoksesta ja kuivaa hyvin, vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi.
5. Lisää valkuaisvaahto kermarahkaseokseen varovasti käännellen.
6. Kuumenna pieni määrä vettä esim. vedenkeittimessä. Purista liivatteista vesi ja laita ne pieneen astiaan. Kaada päälle kuumaa vettä 0,5-1dl, sekoita liivatteet sulaksi kuumaan nesteeseen esim. haarukalla. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki, vatkaa hyydykemassan sekaan.
7. Kaada hyydykeseos muropohjan päälle, anna jähmettyä muutama tunti.


Koristelu:

Kerma-vaniljarahkaseosta
vaniljasokeria (jossa aitoa vaniljaa)
ohuita suikaleita raparperin kuorta
omenan kukinto

1. Ripottele kakun pinnalle ihan vähän vaniljasokeria, jossa on aidon vaniljan palasia.
2. Pursota kakun reunalle kierteitä tähtityllalla.
3. Koristele raparperisuikaleilla.
4. Vuoraa omenan kukinnon varsi foliolla (tai käytä syötäviä kukkia). Aseta kakun päälle.

Aaltoileva muropohja kakun reunoilla.

Koristelu lähempää.

Mustikkamaitoa

Lapsena kun syötiin mustikkamaitoa,

istuttiin pirtissä,

pitkän penkin päässä ja

varpaita heiluteltiin.

Kuului joskus pom, kamarista.

Kaappikello se vain tiedotti.

Aikaa ei ollut, vaan elämää oli joka hetki.

Kissa kääntyi kyljelleen

auringonläiskän päälle.

Runo: Pelagia, täältä.

Voi mitä ihania lapsuusmuistoja liittyykään mustikoitten poimimiseen. Kumpparit jalassa, oma pieni kipponen kädessä ja suupielet ja hampaat mustina... Se vähä mitä kippoon saatiin, kaadettiin posliinilautaselle, päälle reilusti hampaissa rutisevaa sokeria ja kylmää maitoa. Se on kesän makua puhtaimmillaan.

Kuvassa olen n. kolmevuotias ja mustikassa mökillä Puruveden rannalla. Kippo ei näytä kovin käytännölliseltä mutta tunnelma on kohdillaan. Samanlaisia lapsuusmuistoja haluaisin oman poikani saavan. Koska mustikkasatoon (ja siihen, että poika niitä osaa kerätä) on vielä aikaa, en voinut vastustaa kun Lasten taikamaan nettikaupassa tuli vastaan tällainen kesäinen haalari (Sture & Lisa, 100% reilunkaupan puuvillaa). Mustikkamaitoa!

Halpatyövoimaa

Jos sinulla on alle puolivuotias vauva ja haluaisit joskus a) syödä rauhassa b) tehdä kotitöitä c) nauttia kokkaamisesta, joudut todennäköisesti kehittelemään vauvalle viihdykettä jotta saisit edes jotain tehtyä. Meillä viiden kuukauden ajan viihdytyspuuhissa työskentelivät tanssivat Barbapapat. Pojan otteet ovat käyneet sen verran rajuiksi että turvallisuussyistä (sekä vauvan että Barbapapojen) on mobile korjattu nyt pois pienen kiskojan ulottuvilta. Seitsemän kuukauden kypsästä iästä huolimatta tämä jo kovin tutuksi tullut lelu sai vielä mahtavat riemunkiljahdukset aikaan, kun kannoin härpäkkeen olohuoneeseen valokuvausta varten (huomaa taustalla päivystävä Derek Shephard. Kotiäidin elämästä tuli astetta mukavampaa kun ipana oppi ryömimään ja viihtyy lattiatasossa välillä itsekseen ihan mukavia aikoja!)

Hinta tuntui aluksi aika suolaiselta, oisko ollut 32 euroa. Nyt jos viiden kuukauden käytölle (arvioin n.15min/ päivä, kun kuitenkin noita ihmetellään minun aamupalani, keittiösiivousten ja ruuanlaiton lomassa lähes joka päivä ainakin hetken) laskee hinnan, ei hankinta näytä enää niin kalliilta. 5kk * 30 päivää * 15 min tekee (kotiäidin matikkapäällä) 2250 minuuttia eli n.37 tuntia. Käyttöhinnaksi tulee siis 32e/ 37h eli 0,86e tunti. Barbapapoja on viisi, joten yhden Barban tuntipalkka on vain 17 senttiä. Hintansa arvoista halpatyövoimaa, sanoisin. Suosittelen!

Mansikka-Marianne kakku

Tein tätä raikasta kakkua ensin syntymäpäivilleni ilman karkkimurskaa, hyvää oli silloinkin, mutta vielä herkummaksi kakku muokkautui seuraavalla kerralla kun sekoitin täytteen joukkoon pussillisen kaappiin unohtunutta Marinne-crushia (kaupan leivontahyllystä). Täyte tukevoitetaan liivatteella, jolloin kakusta saa runsaan täytteen ansiosta raikkaamman (ja korkemman)! Meillä ei tämän kakun suhteen mökkikauden avajaisissa ainakaan pätenyt pitopalveluiden sääntö, että "kuuden munan kakku riittä 18 syöjälle"... Seitsemän herkkusuuta, ja kakusta oli kotiinviemisinä enää neljännes... (Pohjan hyväksi havaittu ohje Kermaruusu-blogista, ja kuorrute Kinuskikissalta - kiitos hyvistä resepteistä!) Pohja suositellaan tekemään 24 cm halkaisijaltaan olevaan kakkuvuokaan. Minulla ei ollut käytössä kuin 22cm tai vaihtoehtoisesti 26cm vuoka. Päädyin isompaan, jolloin pohjan korkeus tietenkin pienenee, paistoaika lyhenee ja leikkaaminen vaikeutuu. Hyvillä hermoilla ja rauhallisella työskentelyllä (eivät muuten mitään oinas-naisen vahvimpia puolia...) leikkaaminen kuitenkin onnistui! Pakastemansikkasose tekee täytteestä raikkaan mansikkaisen, mutta myös löysän (siksi liivatteet). Irtopohjavuoan reunoja apuna käyttäen löysähkön täytteen voi kaataa kakkulevyjen väliin jo heti. Muussa tapauksessa täytteen voi antaa jähmettyä jääkaapissa niin, että sen saa levitettyä valumatta kakkupohjien väliin. Maitosuklaakuorrute oli ihan ok, tosin aika miedon makuista ja rakenteeltaan jotenkin vanukasmaista. Ensi kerralla aion kokeilla tummasta suklaasta tehtyä kuorrutetta.

Pohja:

6 munaa
2 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
kaakaojauhetta muutama ruokalusikallinen

Nosta kaikki aineet ajoissa huoneenlämpöön. Vaahdota munat ja sokeri, kannattaa käyttää tähän aikaa sillä lopputulos onnistuu silloin varmasti, kun ainekset ovat huoneenlämpöisiä. Aika monta epäonnistunutta kakkupohjaa on opettanut... Sekoita kuivat aineet toisessa astiassa, lisää siivilän läpi taikinaan vähän kerrallaan, varovasti käännelleen. Paista 175 asteisessa uunissa 30-40 min (mikäli kakkuvuoka on pienempi ja pohjasta tulee paksumpi, alkuperäisen ohjeen 50-60 min saattaa olla lähempänä. Kun pinta on saanut väriä, kannattaa vuoka peittää foliolla.Leikkaa vuoan pohjalle sopiva leivinpaperin pala (tai irtopohjavuokaa käyttäessäsi purista paperi pohjan ja reunan väliin, leikkaa ulkopuolelta ylimääräiset pois. Vuoan reunat voitelin ohuesti. Paista, tarkista kypsyys puutikulla. Anna jäähtyä (jopa seuraavaan päivään) ja leikkaa pohja kolmeen kerrokseen.

Täyte (kirjoitettu huteran muistin varassa, suuntaa antavasti, kukin maistelkoon riittääkö omaan makuun vähempi määrä Mariannea tai tarvitseeko mansikat reilusti sokeria yms.)

2-3 dl vispi-/ kuohukermaa
200g vaniljarahkaa (yksi purkki Valion vaniljarahkaa oli minulla käytössä)
n. 3-4 dl soseutettuja pakastemansikoita
pussillinen Marianne-crush murskaa
4 liivatetta
0,5 dl vettä (tai mansikkamehua/ mansikoitten sulamislientä)
sokeria maun mukaan

Vatkaa kerma, sekoita joukkoon vaniljarahka ja Mariannemurska. Laita liivatteet likoamaan kylmään vesiastiaan. Soseuta sulatetut pakastemansikat. Kuumenna 0,5 dl vettä/ mehua/ mansikoitten lientä kuumaksi, sulata liivatteet nesteeseen. Lisää mansikkasose kerma-rahka seokseen. Vatkaa liivateseos hyvin sekaisin täytteeseen.

Kostutus:
maitoa (voi maustaa vaniljasokerilla) tai sitruunalimonadia

Kasaa kakku irtopohjavuoan reunojen sisään, pohjalevyä et enää tarvitse. Laita pohjimmaiseksi kerrokseksi kakun paistopinta (täytekakun pinnaksi kakkuvuoan pohjaa vasten ollut sileä kerros). Kostuta kakkulevy, kaada puolet täytteestä sen päälle. Sitten keskikerros, kostutus, loppu täyte ja päälle kakkupohjan pintaosa (tämän leikattua pintaa voi varovasti kostuttaa, ei kuitenkaan liian märäksi jos halua päälle esim. suklaakuorrutteen). Anna kakun jähmettyä kylmässä vähintään 2h ennen koristelua ja kuorruttamista.

Maitosuklaakuorrute

130g maitosuklaata
3/4 dl kermaa

reunoille Valion maustettua mansikkakermaa

Paremmat ohjeet suklaakuorrutteen tekemiseen löydät linkkaamaltani Kinuskikissan sivulta, mutta tässä työvaiheet näin lyhyesti.. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa vähän kerrallaan lämmittäen ja välillä sekoitellen. Lämmitä kerma kattilassa kättä lämpimämmäksi (ei kiehuvaksi!). Kaada suklaasula kerman joukkkoon, sekoita kuorrute tasaiseksi lieden jälkilämmöllä. Anna jäähtyä hetki, jotta kuorrute hieman paksunee ennen kakun päälle kaatamista.Tasoita pintaa tarvittaessa. Anna jähmettyä jääkaapissa. Koristele kakun reunat vatkatulla mansikkakermalla (Valio) ja pinta esim. valmiilla suklaakoristeilla ja strösseleillä.

Kesä ja kärpäset, kevät ja perhoset

Kun talvi alkoi taittua kevättä kohti ja valon määrä lisääntyi, lisääntyi myös into askarrella ja tehdä käsitöitä. Tässä erään, vielä talvisen, lauantaipäivän tuotoksia.(Ohje täältä.) Kiitos kälylle lisäsormista ja -aivoista, hetki meni ennenkuin ohje sisäistettiin mutta sitten siivekkäitä alkoi syntyä kuin liukuhihnalla! Hetken laskeutumispaikkaa etsittyään origamiperhoset päätyivät rautalankahäkkyrää koristamaan. Tuollainen rautalankailmoitustaulu on kätevä myös joulukorttien yms. esilläpitoon. Myös mustavalkokuvat näyttäisivät tuossa hienolta!

Perhoset taiteltiin kaksipuolisista värikkäistä kuviopapereista, jotka olivat joskus tarttuneet mukaan Suomalaisen kirjakaupan alesta.

Origamiperhosia lähempää.

Tonttuilua tontilla

Eilen, Pietun täyttäessä 7kk, pyörähti talonrakennus käyntiin niin että multa pöllysi. Kaikenlaista paperihommaa ja suunnittelua on tehty jo viimeiset puoli vuotta, mutta eilen alkoivat konkreettiset työt tieliittymän tekemisen muodossa. Tällä viikolla tontille ajetaan soraa, ja loppukuusta saapuu kaivinkone. Jännittävää aikaa siis, niin isoille kuin pienillekin rakentajille!

Pieni apuri

Tontti

Uuteen nousuun!

Viimeisimmästä postauksesta on kulunut puolitoista vuotta, mutta rohkenenpa palata blogin pariin uudella innolla ja uudessa elämäntilanteessa! Melkein päätin jo aloittaa uuden blogin, mutta sitten totesin että jos nyt alkuun jatkaisi tätä vanhaa (uusin kujein) ja katsoisi kestääkö kirjoitusinto yllä. Blogi keskittyi aiemmin vain ruokaohjeisiin, mutta jatkossa kirjoittelen rakkaan harrastukseni ruuanlaiton lisäksi vauva-arjesta, rakentamisesta, sisustamisesta ja muusta elämääni kuuluvasta. Toivotaan että esikoinen jatkaa pitkien päiväunien nukkumista ja kotiäidillä on uutta tarmoa blogin pitämiseen!

(Kuva: M.M)

Kuhaa juurespedillä ja valkoviinikastiketta

Ahkerat vanhempani olivat saaneet mökkiviikonloppuna verkosta kymmenittäin kuhia, ja tiputtivat ohiajaessaan (kätevää!) meillekin valmiiksi fileoituja kaloja. Jos omasta perheestä ei kuhalahjoituksia saa, voi valmiiksi fileoitua kuhaa tai ahventa ostaa myös kalatiskiltä. Hieno kala sai seurakseen arvoisensa lisukkeen, kun juurespetiin pedattiin tuoreita kauden suomalaisia juureksia ja kastike sai makunsa valkoviinistä. Hyvä Suomi, tätä kelpaisi tarjota ihan kenelle vaan!


Juurekset

3-4 porkkanaa n. 1,5 * 1,5 cm kuutioina
puolikas lanttu kuutioina
kaksi pientä palsternakkaa kuutioina (n.200g)
muutama peruna tai puolikas bataatti kuutioina

3 rkl öljyä
ripaus suolaa
2 rkl siirappia

1. Kuori ja paloittele juurekset.
2. Sekoita juureksiin mausteet, öljy ja siirappi.
3. Paahda juureskuutioita leivinpaperilla vuoratussa uunivuoassa 225 asteessa n. 40 minuuttia. Jos haluat juureksiin vielä lisää väriä, voi uunin lämpöä nostaa 250 asteeseen paistamisen loppupuolella.



Valkoviinikastike

1 keskikokoinen sipuli
2 rkl öljyä
2 dl kuivaa valkoviinniä (esim. riesling toimi hyvin)
puolikas kalaliemikuutio
2 rkl vaaleata balsamicoa (onnistuu ilmankin)
1 tl hunajaa


1. Pilko sipuli niin hienoksi kuin mahdollista. Kuullota silppua miedolla lämmöllä öljytilkassa n. 10 minuuttia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja pehmenee.
2. Säädä pannun lämpöä kuumemmaksi ja kaada sipulien sekaan valkoviini. Anna kiehua niin että alkoholi haihtuu (muutama minuutti) ja sekoita samalla sekaan kalaliemi, balsamico ja hunaja.
3. Miedonna lieden lämpöä. Kaada viiniliemi pois paistinpannusta ja laita pannulle sulamaan voi. Kun voi on sulanut, sekoita siihen vehnäjauhot. Ala lisätä viinilientä n. puolikas desilitra kerrallaan, sekoita aina nesteen lisäämisen jälkeen kastike tasaiseksi (esim. muovinen vatkain toimii hyvin). Jatka nesteen lisäämistä (viinin jälkeen siirrytään ruokakermaan) ja sekoittamista, kunnes kastike tuntuu sopivan paksuiselta. Jos kastike on vielä kerman lisäämisen jälkeen liian tuhtia, sitä voi notkistaa myös maidolla.
4. Mausta kastike valkopippurilla ja suolalla.


Voissa paistettu kuha

Kuumenna paistinpannu melko kuumaksi. Lisää n. 25g voita. Kun voi on sulanut ja alkaa kuplia, lisää pannulle suolalla maustetut kuhafileet. Anna paistua muutamia minuutteja puoleltaan, käännä isolla paistinlastalla varovasti kun paistopinta on saanut väriä. Älä paista kalaa kuivaksi asti, voit kurkata kypsyyttä terävän veitsen avulla. Anna kalan vetäytyä foliolla peitettynä n. 5 minuuttia ennen tarjoilua.

Raparperi-valkosuklaamuffinsit

Voi kauhistus, kuinka aika on rientänyt. Töiden alun jälkeen kuukausi on mennyt vain vapaa-ajalla hiljaisuudesta nauttiessa, kunnes tajusin että viimeisimmästä blogipäivityksestä on jo luvattoman paljon aikaa. Hyvää ruokaa on kyllä tarjolla ollut, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kuvatakin jotain...
Eli huomiseksi töihin kahvileiväksi on lähdössä tällaisia herkullisia pieniä muffineita. Isoihin vuokiin tehtynä niistä saisi varmaan vielä vähän mehevämpiä, mutta toisaalta nämä ovat kyllä tosi söpöjä...


Raparperi-valkosuklaamuffinsit (n.40 minimuffinsia)

150g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
4 dl venhäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2-3 dl raparperihilloa (vähän sokeroitua)
liraus maitoa tarvittaessa (riippuu hillon nesteen määrästä)


1. Kuutioi voi ja anna pehmetä huoneenlämmössä.
2. Lisää sokeri ja vatkaa vaahdoksi. Lisää munat yksitellen, vähän vatkaten.
3. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja raparperihillo.
4. Sekoita tasaiseksi. Jos taikinaa liian jäykäksi, lisää vähän maitoa. Oma hilloni oli sen verran nestemäistä että se riitti tekemään taikinasta lusikoitavaa.
5. Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista 225 asteessa. Minimuffinsit kypsyivät n. 10 minuutissa, isommilla voisi kuvitella menevän n. 15 min.
6. Anna jäähtyä. Sulata mikrossa n. 100 g valkosuklaata. Kun kuumennat suklaata muutama kymmenen sekuntia kerrallaan ja sekoitat välillä, saat suklaan sulatettua ilman ongelmia. Laita valkosuklaa pursotinpussiin (pieni tylla) tai muovipussista tehtyyn pursottimeen ja koristele muffinsit valkosuklaaraidoilla.

Sitruunaista lohta salaattipedillä

Hellekelit vaativat helleruokaa! Marinoin norjalaista merilohta hyvissä mausteissa muutaman tunnin ja paistoin sen pannulla meheväksi, eli se jäi sisältä vielä sopivan napakaksi. Lohi päätyi köllöttelemään salaattipedille, jossa oli jäävuorisalaattia, krutonkeja ja parmesanlastuja. Pinnalle lorautin lime-oliiviöljyä, valkoista balsamicokastiketta (uusi himottuni...), suolaa ja pippuria. Niin hyvää...


Lohen marinadi (n. 600:lle grammalle kalaa)

yhden sitruunan kuori
puolikkaan sitruunan mehu
1 dl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulin kynsi
1 pieni oksa rosmariinia
1 tl Pirkan savusuolaa murennettuna
2 rkl soijaa
1 kevätsipuli hienonnettuna
mustapippuria myllystä
1 tl sokeria
n. 600g merilohta


1. Pese sitruuna, raasta kuori raastimen hienolla terällä. Purista sekaan sitruunan mehu.
2. Silppua kevätsipuli renkaiksi.
3. Sekoita marinadin ainekset. Paloittele lohi annospaloiksi ja voitele palat marinadilta joka puolelta.
4. Laita kalat matalaan astiaan marinoitumaan (nahkapuoli ylös, lihapuoli alas) ja kaada kalojen päälle loput marinadista. Anna maustuajääkaapissa ainakin pari tuntia.
5. Pyyhi kaloista marinadi ja paista lohipalat pannulla voissa, aloita nahkapuolelta. Pannu saa olla melko kuuma. Tarkastele kypsyyttä, ettei lohesta tulee vaaleaa mössöä vaan se pysyy napakkana ja mehukkaana.
6. Tarjoile salaattipedillä (parmesan, krutongit, jäävuorisalaatti). Viimeistele annos vaalealla balsamicolla (tai valmiilla balsamicokastikkeella, esim. Bertolli), oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla.