Raparperihyydykekakku muropohjalla

Uusi raparperisato nousee sillä vauhdilla että päätin käyttää pakastimesta pois viimeisen viimevuotisen raparperihillon. Teen juusto- ja hyydykekakut lähes aina murskatuista kekseistä tehtyyn pohjaan, tällä kertaa kokeilin muropohjaa (munaton) ja hyvää tuli näinkin! Kokeiluun pääsi myös Arlan uusi maustettu raparperi-mansikkarahka, joka oli kyllä pienoinen pettymys. Kovin makeaa (ja jugurttimaista?), eikä sellaista raikasta niinkuin oletin. Kakku oli kyllä hyvää, mutta lisää raikkautta se olisi saanut jos hillon sijaan pohjan päälle olisi ripotellut tuoretta raparperia pieninä paloina. Pitänee siis tehdä pian uusi kakku...

Pohja:

100g pehmeää voita
1 dl sokeria
2dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

2dl raparperihilloa TAI sama määrä (jopa enemmänkin) tuoretta raparperia paloina (sokeria)

1. Vatkaa sokeri ja pehmeä voi sekaisin.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää jauhoseos voi-sokerivaahtoon.
3. Vuoraa irtopohjavuuan pohja leivinpaperilla, voitele reunat. Taputtele taikina pohjalle ja vähän reunoille (reunan voi jättää kauniisti aaltoilevaksi, siitä ei tarvitse tehdä täysin tasakorkeaa).
4. Lisää päälle raparperihillo.
5. Paista 200 asteessa 30-40 min. Minulla ohut, reunoille paineltu taikina hieman "valahti" paiston alussa alaspäin, niinpä otin pohjan (n. 10 min paistamisen jälkeen) hetkeksi pois uunista ja painelin reunaa takaisin ylös lusikan avulla. Pohja saa paistua kauniin rapsakaksi! Jäähdytä paistamisen jälkeen hyvin ennen hyydykemassan lisäämistä.



Hyydyketäyte:

2dl vispikermaa
200g Valion vaniljarahkaa
200g Arlan raparperi-mansikka-rahkaa
1-2 tl vaniljasokeria
2 kananmunan valkuaista
5 liivatelehteä

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää vaniljarahka sekaan vatkaten. Ota seoksesta n. 1/3 talteen pursotuksia varten (otin talteen vajaan rahkapurkillisen verran, tästä jäi vähän yli pursotusten jälkeen).
3. Lisää vatkaten joukkoon raparperirahka ja vaniljasokeri.
4. Erottele valkuaiset keltuaisista. Puhdista vatkain kermaseoksesta ja kuivaa hyvin, vatkaa valkuaiset jämäkäksi vaahdoksi.
5. Lisää valkuaisvaahto kermarahkaseokseen varovasti käännellen.
6. Kuumenna pieni määrä vettä esim. vedenkeittimessä. Purista liivatteista vesi ja laita ne pieneen astiaan. Kaada päälle kuumaa vettä 0,5-1dl, sekoita liivatteet sulaksi kuumaan nesteeseen esim. haarukalla. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki, vatkaa hyydykemassan sekaan.
7. Kaada hyydykeseos muropohjan päälle, anna jähmettyä muutama tunti.


Koristelu:

Kerma-vaniljarahkaseosta
vaniljasokeria (jossa aitoa vaniljaa)
ohuita suikaleita raparperin kuorta
omenan kukinto

1. Ripottele kakun pinnalle ihan vähän vaniljasokeria, jossa on aidon vaniljan palasia.
2. Pursota kakun reunalle kierteitä tähtityllalla.
3. Koristele raparperisuikaleilla.
4. Vuoraa omenan kukinnon varsi foliolla (tai käytä syötäviä kukkia). Aseta kakun päälle.

Aaltoileva muropohja kakun reunoilla.

Koristelu lähempää.

Mustikkamaitoa

Lapsena kun syötiin mustikkamaitoa,

istuttiin pirtissä,

pitkän penkin päässä ja

varpaita heiluteltiin.

Kuului joskus pom, kamarista.

Kaappikello se vain tiedotti.

Aikaa ei ollut, vaan elämää oli joka hetki.

Kissa kääntyi kyljelleen

auringonläiskän päälle.

Runo: Pelagia, täältä.

Voi mitä ihania lapsuusmuistoja liittyykään mustikoitten poimimiseen. Kumpparit jalassa, oma pieni kipponen kädessä ja suupielet ja hampaat mustina... Se vähä mitä kippoon saatiin, kaadettiin posliinilautaselle, päälle reilusti hampaissa rutisevaa sokeria ja kylmää maitoa. Se on kesän makua puhtaimmillaan.

Kuvassa olen n. kolmevuotias ja mustikassa mökillä Puruveden rannalla. Kippo ei näytä kovin käytännölliseltä mutta tunnelma on kohdillaan. Samanlaisia lapsuusmuistoja haluaisin oman poikani saavan. Koska mustikkasatoon (ja siihen, että poika niitä osaa kerätä) on vielä aikaa, en voinut vastustaa kun Lasten taikamaan nettikaupassa tuli vastaan tällainen kesäinen haalari (Sture & Lisa, 100% reilunkaupan puuvillaa). Mustikkamaitoa!

Halpatyövoimaa

Jos sinulla on alle puolivuotias vauva ja haluaisit joskus a) syödä rauhassa b) tehdä kotitöitä c) nauttia kokkaamisesta, joudut todennäköisesti kehittelemään vauvalle viihdykettä jotta saisit edes jotain tehtyä. Meillä viiden kuukauden ajan viihdytyspuuhissa työskentelivät tanssivat Barbapapat. Pojan otteet ovat käyneet sen verran rajuiksi että turvallisuussyistä (sekä vauvan että Barbapapojen) on mobile korjattu nyt pois pienen kiskojan ulottuvilta. Seitsemän kuukauden kypsästä iästä huolimatta tämä jo kovin tutuksi tullut lelu sai vielä mahtavat riemunkiljahdukset aikaan, kun kannoin härpäkkeen olohuoneeseen valokuvausta varten (huomaa taustalla päivystävä Derek Shephard. Kotiäidin elämästä tuli astetta mukavampaa kun ipana oppi ryömimään ja viihtyy lattiatasossa välillä itsekseen ihan mukavia aikoja!)

Hinta tuntui aluksi aika suolaiselta, oisko ollut 32 euroa. Nyt jos viiden kuukauden käytölle (arvioin n.15min/ päivä, kun kuitenkin noita ihmetellään minun aamupalani, keittiösiivousten ja ruuanlaiton lomassa lähes joka päivä ainakin hetken) laskee hinnan, ei hankinta näytä enää niin kalliilta. 5kk * 30 päivää * 15 min tekee (kotiäidin matikkapäällä) 2250 minuuttia eli n.37 tuntia. Käyttöhinnaksi tulee siis 32e/ 37h eli 0,86e tunti. Barbapapoja on viisi, joten yhden Barban tuntipalkka on vain 17 senttiä. Hintansa arvoista halpatyövoimaa, sanoisin. Suosittelen!

Mansikka-Marianne kakku

Tein tätä raikasta kakkua ensin syntymäpäivilleni ilman karkkimurskaa, hyvää oli silloinkin, mutta vielä herkummaksi kakku muokkautui seuraavalla kerralla kun sekoitin täytteen joukkoon pussillisen kaappiin unohtunutta Marinne-crushia (kaupan leivontahyllystä). Täyte tukevoitetaan liivatteella, jolloin kakusta saa runsaan täytteen ansiosta raikkaamman (ja korkemman)! Meillä ei tämän kakun suhteen mökkikauden avajaisissa ainakaan pätenyt pitopalveluiden sääntö, että "kuuden munan kakku riittä 18 syöjälle"... Seitsemän herkkusuuta, ja kakusta oli kotiinviemisinä enää neljännes... (Pohjan hyväksi havaittu ohje Kermaruusu-blogista, ja kuorrute Kinuskikissalta - kiitos hyvistä resepteistä!) Pohja suositellaan tekemään 24 cm halkaisijaltaan olevaan kakkuvuokaan. Minulla ei ollut käytössä kuin 22cm tai vaihtoehtoisesti 26cm vuoka. Päädyin isompaan, jolloin pohjan korkeus tietenkin pienenee, paistoaika lyhenee ja leikkaaminen vaikeutuu. Hyvillä hermoilla ja rauhallisella työskentelyllä (eivät muuten mitään oinas-naisen vahvimpia puolia...) leikkaaminen kuitenkin onnistui! Pakastemansikkasose tekee täytteestä raikkaan mansikkaisen, mutta myös löysän (siksi liivatteet). Irtopohjavuoan reunoja apuna käyttäen löysähkön täytteen voi kaataa kakkulevyjen väliin jo heti. Muussa tapauksessa täytteen voi antaa jähmettyä jääkaapissa niin, että sen saa levitettyä valumatta kakkupohjien väliin. Maitosuklaakuorrute oli ihan ok, tosin aika miedon makuista ja rakenteeltaan jotenkin vanukasmaista. Ensi kerralla aion kokeilla tummasta suklaasta tehtyä kuorrutetta.

Pohja:

6 munaa
2 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
kaakaojauhetta muutama ruokalusikallinen

Nosta kaikki aineet ajoissa huoneenlämpöön. Vaahdota munat ja sokeri, kannattaa käyttää tähän aikaa sillä lopputulos onnistuu silloin varmasti, kun ainekset ovat huoneenlämpöisiä. Aika monta epäonnistunutta kakkupohjaa on opettanut... Sekoita kuivat aineet toisessa astiassa, lisää siivilän läpi taikinaan vähän kerrallaan, varovasti käännelleen. Paista 175 asteisessa uunissa 30-40 min (mikäli kakkuvuoka on pienempi ja pohjasta tulee paksumpi, alkuperäisen ohjeen 50-60 min saattaa olla lähempänä. Kun pinta on saanut väriä, kannattaa vuoka peittää foliolla.Leikkaa vuoan pohjalle sopiva leivinpaperin pala (tai irtopohjavuokaa käyttäessäsi purista paperi pohjan ja reunan väliin, leikkaa ulkopuolelta ylimääräiset pois. Vuoan reunat voitelin ohuesti. Paista, tarkista kypsyys puutikulla. Anna jäähtyä (jopa seuraavaan päivään) ja leikkaa pohja kolmeen kerrokseen.

Täyte (kirjoitettu huteran muistin varassa, suuntaa antavasti, kukin maistelkoon riittääkö omaan makuun vähempi määrä Mariannea tai tarvitseeko mansikat reilusti sokeria yms.)

2-3 dl vispi-/ kuohukermaa
200g vaniljarahkaa (yksi purkki Valion vaniljarahkaa oli minulla käytössä)
n. 3-4 dl soseutettuja pakastemansikoita
pussillinen Marianne-crush murskaa
4 liivatetta
0,5 dl vettä (tai mansikkamehua/ mansikoitten sulamislientä)
sokeria maun mukaan

Vatkaa kerma, sekoita joukkoon vaniljarahka ja Mariannemurska. Laita liivatteet likoamaan kylmään vesiastiaan. Soseuta sulatetut pakastemansikat. Kuumenna 0,5 dl vettä/ mehua/ mansikoitten lientä kuumaksi, sulata liivatteet nesteeseen. Lisää mansikkasose kerma-rahka seokseen. Vatkaa liivateseos hyvin sekaisin täytteeseen.

Kostutus:
maitoa (voi maustaa vaniljasokerilla) tai sitruunalimonadia

Kasaa kakku irtopohjavuoan reunojen sisään, pohjalevyä et enää tarvitse. Laita pohjimmaiseksi kerrokseksi kakun paistopinta (täytekakun pinnaksi kakkuvuoan pohjaa vasten ollut sileä kerros). Kostuta kakkulevy, kaada puolet täytteestä sen päälle. Sitten keskikerros, kostutus, loppu täyte ja päälle kakkupohjan pintaosa (tämän leikattua pintaa voi varovasti kostuttaa, ei kuitenkaan liian märäksi jos halua päälle esim. suklaakuorrutteen). Anna kakun jähmettyä kylmässä vähintään 2h ennen koristelua ja kuorruttamista.

Maitosuklaakuorrute

130g maitosuklaata
3/4 dl kermaa

reunoille Valion maustettua mansikkakermaa

Paremmat ohjeet suklaakuorrutteen tekemiseen löydät linkkaamaltani Kinuskikissan sivulta, mutta tässä työvaiheet näin lyhyesti.. Sulata paloiteltu suklaa mikrossa vähän kerrallaan lämmittäen ja välillä sekoitellen. Lämmitä kerma kattilassa kättä lämpimämmäksi (ei kiehuvaksi!). Kaada suklaasula kerman joukkkoon, sekoita kuorrute tasaiseksi lieden jälkilämmöllä. Anna jäähtyä hetki, jotta kuorrute hieman paksunee ennen kakun päälle kaatamista.Tasoita pintaa tarvittaessa. Anna jähmettyä jääkaapissa. Koristele kakun reunat vatkatulla mansikkakermalla (Valio) ja pinta esim. valmiilla suklaakoristeilla ja strösseleillä.

Kesä ja kärpäset, kevät ja perhoset

Kun talvi alkoi taittua kevättä kohti ja valon määrä lisääntyi, lisääntyi myös into askarrella ja tehdä käsitöitä. Tässä erään, vielä talvisen, lauantaipäivän tuotoksia.(Ohje täältä.) Kiitos kälylle lisäsormista ja -aivoista, hetki meni ennenkuin ohje sisäistettiin mutta sitten siivekkäitä alkoi syntyä kuin liukuhihnalla! Hetken laskeutumispaikkaa etsittyään origamiperhoset päätyivät rautalankahäkkyrää koristamaan. Tuollainen rautalankailmoitustaulu on kätevä myös joulukorttien yms. esilläpitoon. Myös mustavalkokuvat näyttäisivät tuossa hienolta!

Perhoset taiteltiin kaksipuolisista värikkäistä kuviopapereista, jotka olivat joskus tarttuneet mukaan Suomalaisen kirjakaupan alesta.

Origamiperhosia lähempää.

Tonttuilua tontilla

Eilen, Pietun täyttäessä 7kk, pyörähti talonrakennus käyntiin niin että multa pöllysi. Kaikenlaista paperihommaa ja suunnittelua on tehty jo viimeiset puoli vuotta, mutta eilen alkoivat konkreettiset työt tieliittymän tekemisen muodossa. Tällä viikolla tontille ajetaan soraa, ja loppukuusta saapuu kaivinkone. Jännittävää aikaa siis, niin isoille kuin pienillekin rakentajille!

Pieni apuri

Tontti

Uuteen nousuun!

Viimeisimmästä postauksesta on kulunut puolitoista vuotta, mutta rohkenenpa palata blogin pariin uudella innolla ja uudessa elämäntilanteessa! Melkein päätin jo aloittaa uuden blogin, mutta sitten totesin että jos nyt alkuun jatkaisi tätä vanhaa (uusin kujein) ja katsoisi kestääkö kirjoitusinto yllä. Blogi keskittyi aiemmin vain ruokaohjeisiin, mutta jatkossa kirjoittelen rakkaan harrastukseni ruuanlaiton lisäksi vauva-arjesta, rakentamisesta, sisustamisesta ja muusta elämääni kuuluvasta. Toivotaan että esikoinen jatkaa pitkien päiväunien nukkumista ja kotiäidillä on uutta tarmoa blogin pitämiseen!

(Kuva: M.M)