Mustikkamaitoa

Lapsena kun syötiin mustikkamaitoa,

istuttiin pirtissä,

pitkän penkin päässä ja

varpaita heiluteltiin.

Kuului joskus pom, kamarista.

Kaappikello se vain tiedotti.

Aikaa ei ollut, vaan elämää oli joka hetki.

Kissa kääntyi kyljelleen

auringonläiskän päälle.

Runo: Pelagia, täältä.

Voi mitä ihania lapsuusmuistoja liittyykään mustikoitten poimimiseen. Kumpparit jalassa, oma pieni kipponen kädessä ja suupielet ja hampaat mustina... Se vähä mitä kippoon saatiin, kaadettiin posliinilautaselle, päälle reilusti hampaissa rutisevaa sokeria ja kylmää maitoa. Se on kesän makua puhtaimmillaan.

Kuvassa olen n. kolmevuotias ja mustikassa mökillä Puruveden rannalla. Kippo ei näytä kovin käytännölliseltä mutta tunnelma on kohdillaan. Samanlaisia lapsuusmuistoja haluaisin oman poikani saavan. Koska mustikkasatoon (ja siihen, että poika niitä osaa kerätä) on vielä aikaa, en voinut vastustaa kun Lasten taikamaan nettikaupassa tuli vastaan tällainen kesäinen haalari (Sture & Lisa, 100% reilunkaupan puuvillaa). Mustikkamaitoa!