Raparperi-valkosuklaa(-ja ja ja) piirakka

Söin viime viikolla ystäväni luona todella hyvää raparperipiirakkaa. Pohja oli kuohkea (ilman leivinjauhetta!), raparperi raikasta ja muu täyte ihanan makeaa ja pehmeää. Eilen aloin googlailla reseptiä, en tarkalleen muistanut sen blogin nimeä, josta resepti oli otettu. Googlailu tuottikin tulosta ja huomasin että kyseessä on blogimaailmassa aika suosittu piirakka! Ohjeita pienin muunnoksin löytyi varmaan kymmenestä blogista, ja salapoliisityöni lopputulos oli se, että alkuperäinen resepti taitaa (yllättäen) olla Kinuskikissan blogista :D

Kuten koskaan aiemminkaan, en tälläkään kertaa noudattanut ohjetta täysin. Onkohan muuten tälle "taudille" nimeä - reseptikurittomuus? Toinen vaniljakastikejauhepussi korvautui raikkaalla rahkalla, täytettä tukevoittaa yksi kananmuna ja tuoreen raparperin lisäksi laitoin piirakkaan eilen herkutelluista köyhistä ritareista jääneet pakastemansikat. Ne kannattaa ehkä korvata raparperilla, ettei raparperin maku peity. Hirveän vaikeaa on muuten nimetä tälläista piirakkaa, johon innostuu lykkäämään hurjan määrän eri makuaineita. 

Raparperivaniljavalkosuklaamansikkapiirakka?

Pohja:
150g margariinia
1 dl sokeria
1 muna
1 dl kauraleseitä tai kaurahiutaleita
2dl vehnäjauhoja

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita taikinaan myös kauraleseet ja vaehnäjauho. Taikina on tosi pehmeää, joten laita se jääkaappiin hetkeksi tekeytymään.

Täyte:
1 pussi Blå Band Vanhan ajan vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
1 Valion pehmeä rahka tai purkki tavallista rahkaa
1 muna
2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
100 g valkosuklaata rouhittuna
4 dl raparperin paloja ja 2 dl pakastemansikoita (tai 5-6 dl raparperia)

Vatkaa vaniljakastikejauhe maitoon, anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Rouhi valkosuklaa sillä aikaa. Sekoita rahkan sekaan kananmuna, vaniljakastike ja valkosuklaa. Tarkista täytteen makeus, lisää tarvittaessa vähän sokeria ja vaniljasokeria.

Painele taikina voideltuun piirasvuokaan jauhoisin sormin. Kaada vaniljatäyte pohjan päälle.Ripottele pinnalle (tarvittaessa kuoritut) raparperit ja mansikat paloiteltuina. Painele niitä hieman täytteen sekaan. Paista 200 asteessa n. 40 min, peitä foliolla jos piirakka alkaa ottamaan liikaa väriä. Anna piirakan jäähtyä ennen tarjoilua.

Vaunulelu

Lisää tekstiä aiheesta "vaunujen tuunaus vähällä rahalla". Kävin suorittamassa vakoilua Brion edustajaliikkeessä. Tarkoituksena oli alunperin ostaa vaunuihin roikkumaan joku killutin, mutta 10-20 euroa tuntui jotenkin aika suolaiselta hinnalta, etenkin kun lelut eivät mielestäni olleet kovin kivoja. Mukaan tarttui (aiemmassa postauksessa nähtyjen BabyBantz-aurinkolasien lisäksi) kuitenkin idea siitä, millaisella mekanismilla vaunulelu kannattaa Brioihin kiinnittää!

Tuulensuojaläppä kiinnitetään kuminauhalenkkeihin, mutta sen ollessa alhaalla lenkin ovat vapaana, jolloin niihin saa hyvin kiinnitettyä jonkilaisen vaunulelun.

Ostin joku aika sitten kierrätyskeskuksesta siistin kalamobilen, jolle en sitten oikein keksinytkään ripustuspaikkaa. Mobilea on ainakin aiemmin myyty Ikeassa. Siinä on kuusi kalaa, joista kolme käytin tähän vaunuleluun, loput jäivät vielä odottamaan uutta inspiraatiota - saisokohan niistä ongintapelin pojalle sitten kun hän kasvaa? Samanlaisen vaunulelun voi helposti toteuttaa mistä tahansa leluista, joissa on ripustuslanka, tai joihin se on mahdollista kiinnittää. Kuinka ihanaa katseltavaa ja tunnusteltavaa olisivatkaan huovutetut pienet eläimet!

Kuva ehjästä mobilesta jäi ottamatta, pikainen googlaus tuotti tulosta joten kuva on lainattu täältä. Kiitos!

Leikkasin kalat irti mobilesta ja tein nauhoihin tukevat solmut sopiville korkeuksille. Solmut jäävät kaksinkerroin ommellun nauhan sisään, kiinnittäen lelut nauhaan tukevasti. Hieman harmittaa ettei kotona ollut juuri ompeluinspiraation iskiessä mustaa nauhaa, vaan jouduin käyttämään valkoista. Mutta kun ompelemaan oli päästävä HETI!

Kevään ja kesän kunniaksi oranssi, keltainen ja vihreä kala pääsivät killumaan Pietun leluun.

Kiinnitys hoituu näppärästi tarranauhan palasilla, jotka sai ommeltua tukevasti kiinni samalla kun ompelin nauhan reunat ja kiinnitin kalat.

Raksaruokaa (vol. 1)

Vauvan- ja kodinhoidon ohella tämän talonrakentajan työnkuvaan kuuluu "työn raskaan raatajien" ruokkiminen. Koska pojan kärsivällisyys on hyvä mutta ei erinomainen, on ruuan oltava suhteellisen nopeasti valmistuvaa. Ja täyttävää. Eikä edullisuuskaan olisi pahitteeksi. Makuakin saisi olla. Ja koska talkooväen ikähaitari on 15-70 vuotta, on makumieltymyksiäkin monia. Ei ole ollut mikään helppo homma keksiä rakentajille vaihtelevia ruokia, jotka pystyn toteuttamaan pojan kanssa. Puolivalmisteet kunniaan, siis! Raksamiesten ruokkija ei toki ole ainut, joka kyseisten asioiden kanssa taistelee. Kiire vaivaa varmasti myös monia äitejä. Niinpä päätin (myös itselleni muistutukseksi) listata lyhyet ohjeet parhaimmista pikaruoistani viimeisen parin viikon ajalta. Oletettavasti näitä kirjoituksia tulee vielä lisää, siksi tuo vol. 1. Nämä eivät siis ole mitään gurmeeherkkuja, vaan arkiruokaa parhaimmillaan!

Ps. pohjatyöt on muuten nyt tontilla tehty, nyt tehdään perustuksia.


Makkarakeitto

Hk:n sinistä
grillimaustetta
perunoita
valmis keittojuurespakastesekoitus
sipuli
lihaliemikuutio
makaroneja
luraus ketsuppia
öljyä
vettä

Laita vesi kiehumaan, lisää lihaliemikuutio ja paloiteltu sipuli. Kuori ja paloittele perunat. Lisää perunat ja pakastejuurekset kiehuvaan veteen. Keitä n. 5 min, lisää sitten makaronit. Keitä n. 10 min, kunnes kaikki ainekset ovat kypsiä. Keiton kiehuessa paista kuutioitu lenkkimakkara öljysä rapeaksi, mausta kevyesti grillimausteella, jos haluat. Lisää makkarakuutiot ja loraus ketsuppia keittoon.



Kana-pastavuoka

paistettuja kanasuikaleita tms
valmiiksi keitettyä pastaa
pieni purkillinen tai puolikas isosta (vajaa 2dl) valmispastakastiketta, esim. Bertolli, Rainbow
kevytkermaa
juustoraastetta
kirsikkatomaatteja
mausteita, tuoreita yrttejä, pippuria, valkosipulia

Sekoita kypsä kana, pasta, pastakastike ja sen verran kermaa, että saat kostean seoksen. Mausta makusi mukaan. Kaada uunivuokaan. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja reilusti kirsikkatomaatin puolikkaita (joita voi toki laittaa myös vuokaan muiden aineitten sekaan). Paista 225 asteessa 20-30 min, kunnes pinta saa väriä.





Possua hapanimeläkastikkeessa

possu (tai nauta) suikaleita, itse leikkasin jotkut marinoidut grillipihvit suikaleiksi ja hyvää tuli
öljyä
punasipulia
(wokkivihanneksia, kaalia tms.)
paketillinen Portin valmista punaviinikastiketta (sellainen kylmästä löytyvä tetrapakkaus)
vettä
reilusti sokeria
tomaattimurskaa
soijaa
chilirouhetta/ pippuria

Paista lihasuikaleet öljyssä kuumalla pannulla. Nosta lautaselle. Suikaloi sipuli ja kuullota se öljyssä pehmeäksi. Kypsennä halutessasi myös vihanneksia pannulla.Yhdistä lihat, sipuli (ja kasvikset) pannulla, sekoita joukkoon valmis punaviinikastike, hieman vettä ja tomaattimurskaa maun mukaan. Lisää reilusti (olisiko 3-4 rkl) sokeria taittamaan punaviinin ja tomaatin happamuutta. Maistele! Lisää soijaa ja muita mausteita oman makusi mukaan. Tarjoile riisin tai nuudeleitten kanssa.




Kebabkiusaus

perunasipulisekoitus pakastetta
kebablastuja
fetaa kuutioina
paprikaa
kevytkermaa
juustoraastetta
suolaa, muita mausteita

Kasaa suikaleet, kebablastut, fetakuutiot ja paloiteltu paprika kerroksittain uunivuokaan. Lisää pariin kerrokseen mausteita.Kaada päälle kevytkermaa ja ripottele pinnalle esim. punaleimaraastetta. Paista kiusausta pakastepussissa olevan ohjeen mukaan (olisiko ollut 200 astetta?) tunti, halutessasi anna vetäytyä uunissa josta on virta katkaistu vielä 15-30 minuuttia. Tarjoile kaupan valmiin kebabkastikkeen ja raikkaan salaatin kanssa.

Kesämies kesävaunuilee

 

Vaunujen osto on asia, joka koskettaa varmasti lähes jokaista esikoisen odottajaa. Vaunujen ostaminen on konkreettinen merkki siitä, että kohta perheeseen muuttaa uusi perheenjäsen ja sitten sitä eletään vauvaperhe-elämää vaunulenkkeineen ja päiväunineen. Vaatimukset vaunuille ovat erilaiset kaupunki- ja maalaisasujilla. Itse koin tärkeiksi ominaisuuksiksi jousituksen sopivan jäykkyyden (ei liian jäykkä ettei vauva kärsi tärinästä ja jokaisen hiekkatielle eksyneen isomman kiven ylittämisestä, mutta ei toisaalta liian löysäkään että työntäminen on mukavan tukevaa epätasaisessa maastossa). Väriksi en halunnut mitään liian vaaleaa, koska vaunuja työnnetään ympäri vuoden ison tien laidassa jossa autot ohittavat valitettavan läheltä kahdeksaakymppiä - pölyä ja loskaa ei voi välttää. Vaunut piti saada mahtumaan myös takakonttiin ilman suurempia ponnisteluja kuten renkaiden irroittamista. Hinta oli myös ratkaiseva tekijä, vaunujen hinnat kun tuntuivat vaihtelevan viidestäsadasta tuhanteenviiteensataan! Ja vaikka käytettävyys on se tärkein juttu, on minusta kuitenkin tärkeää että vaunut/ rattaat, joita käytetään ja katsellaan joka päivä, miellyttävät myös silmää!

Meille vaunuiksi valikoituivat tummanharmaat Brion Happy Classic yhdistelmävaunut, joihin olemme kyllä olleet tyytyväisiä. Hinta oli kohtuullinen ja palvelu liikkeessä erinomaista. Muotoilu on mielestäni yksinkertaisen tyylikäs, musta runkoväri ja mustat vanteet miellyttävät ainakin minun silmääni. Ominaisuuksia tuuletusluukkuineen ja säätöineen on tarpeeksi, eivätkä vaunut rattaiksi muutettuna ole vielä mahdottoman painavat työntää (yhdistelmävaunujen yleinen ongelma), vaikka ipana jo kymmenen kiloa tai enemmän painaakin. Voi olla, että olisin päätynyt luumun värisiin vaunuihin, mutta mallisto oli syksyllä 2011 jo liki loppuunmyyty ja uutta mallistoa (jossa on myös ihana petroolin värinen kangasvaihtoehto!) ei oltu vielä julkistettu.

Yhdistelmät ilman kantokoppaa, näissä poika on (suojapeitteen kanssa) nukkunut n. puolivuotiaasta asti.

Yhdistelmät kovan kopan kanssa. Ja mikä ihana väri!

  

Harmaa on kyllä hyvä, likaa kestävä väri johon tuskin kovin helposti kyllästyy, mutta jotain piristystä se näin kesän tullen kaipasi. Talvella meillä oli käytössä ihanan pehmeä ja lämmin kiiltävänvihreä Brion lämpöpussi, joka piristi vaunujen yleisilmettä kummasti. Niinpä päädyin tuunaamaan vanhasta 70-luvun kuluneesta ja sopivan ohuesta äitiyspakkauksen makuupussista pojalle kesäksi pirteän keltaisen pehmikkeen.

Ostin Eurokankaasta ohutta keltaista, valkopilkullista puuvillakangasta, jolla vanhan makuupussin päällystin. Jos kyseiseen hommaan rupeaa, kannattaa muistaa ettei vanhaa päällystämällä (ilman että ratkoo vetoketjun saumoja auki yms.) saa uutta vastaavaa. Mutta käyttökelpoista, piristävää, ekologista, halpaa ja toimivaa kyllä!

Vanha makuupussi oli ruskea ja kangas oli kuosiltaan hieno, mutta kovin kulunut.

Ohut puuvillakangas ei tehnyt makuupussista liian paksua kesäkäyttöä ajatellen. Tarkoituksena on tehdä pussiin vielä valjaille rei´ät.

Ruskea vanha vetoketju toimi vielä yli kolmenkymmenen vuoden käytön jälkeenkin, joten se sai jäädä paikalleen. Päällystin makuupussin myös sisäpuolelta, jotta pirteää keltaista näkyisi mahdollisimman paljon!

Silloin kun mukaan pakattavan tavaran määrä on kohtuullinen, lisää keltaista piristystä tulee hoitolaukkuna toimivasta Marimekon Matkurista. Enemmän tämä on kyllä ihan käsilaukkukäytössä. Ostin veskan viime kesänä Sulkavalla toimivasta Marimekon tehtaanmyymälästä. Kakkoslaatua, huomattavasti kaupoissa myytävää halvempi mutta en kyllä ole käytössä eroa huomannut.

Hyvin palvellut keskikokoinen Matkurini.

Kaikki maatuskat kassissa?

Vauva tuo tulleessaan hirveän määrän tavaraa, joten jos haluaa joskus kodin tavarataivaasta poistua ilman puuttuvien vaippojen/ varavaatteiden/ itkareiden aiheuttamia katastrofeja, on hyvä omata reilun kokoinen hoitolaukku hienoine pikkutaskuineen ja organisointilokeroineen. Arvatkaa löytyykö meiltä tällainen? Joo ei. Aiempien liian pienten hoitolaukkujen, pikku nyssäköiden ja muovipussien sijaan meillä on nyt ompeluvimmani ansiosta käytössä iso kassi, jonne kaiken voi heittää sekaisin hyvällä omallatunnolla ja johon mahtuu paljon tavaraa. Mikään mahtiratkaisu tämäkään ei ole, isosta kassista saa sitten hikiotsalla kaivella kadonneita puhdistuspyyhkeitä jossain yleisessä vessassa, vaipatta kiemurtelevaa kakkapyllyistä suharia pienenpienellä hoitopöydällä pidellen. (Ai mistäkö tällaisen mielikuvan olen kehitellyt? Ihan kuvitteellinen tilanne, tietenkin. Minulta ei koskaan ole kadoksissa mikään). Mutta kuosi on kohdallaan, jos ei muuta! Ja pinta on helppo pyyhkiä puhtaaksi, joten kassin uskaltaa laskea esimerkiksi autoa pakatessa reilusti maahan

Kiiltävä kangas oli vaikea valokuvata, mutta tässä näkyy maatuskavahakangas.

Ompelin kassin paksusta kiiltäväpintaisesta vahakankaasta (ostettu Jysk:istä) sekä punaisesta puuvillasta, joka kangasvarastosta sattui löytymään. Vahakangas, etenkin tällainen tahmeapintainen, on astetta haastavampaa ommeltavaa ja liukaspintaisesta paininjalasta (kutsuttiskohan sitä oikeesti nahkapaininjalaksi?) on apua. Saumoissa on myös turha tavoitella täydellisyyttä, mutta huolellisella nuppineulaamisella kassista sai ihan katseenkestävän. Tein molemmista kankaista pussukan, jotka liitin ylhäältä yhteen. Vuorikankaan saumat jäivät siis piiloon kassin sisään. Sitten ompelin pohjasta "kulmat litistäen ja poistaen" suorakulmion muotoisen. Kassi oli tässä vaiheessa hieman liian löysä, joten tukevoitin muotoja ompelemassa jokaiseen saumaan ulkopuolelta tereet, ilman nauhoja. Ne toivat kassille hieman lisää tukevuutta.

Tereet tuovat kassiin muotoa ja tukevoittavat sitä.

Kantohihnat ja yläreunan kaitaleen ompelin puuvillakankaasta. Hihnat upotin saumojen väliin ja vahvistin neliönmuotoisella vahvikeompeleella. Viimeistelin hihnojen kiinnityskohdat erilaisilla napeilla, joita olen perinyt mummolan tyhjennyksessä ison karkkiastiallisen. Ihania! Ja kaikki erilaisia!

 

Ps. Maatuskat taitavat olla nyt todella muotia, kun pojan tuttiinkin on päätynyt mies-maatuskoita (on se sana, melkein ihan varmasti...) Erikoinen kaveri vaan, kun on näköjään pureskellut tuttiosan sijaan tuon nappulan ihan naarmuille.